Musiikki ja minä

Muutin vanhempieni kanssa Suomeen vuonna 2003. Kolmihenkinen japanilaisperhe päätti muuttaa keskelle vierasta kulttuuria ja ympäristöä. Suomen kieltä ei (tietenkään) osattu, mutta isä osasi englantia sen verran, että selvisimme. Sopeutumisessa kesti jonkin aikaa ja kaikenlaisia ylä- ja alamäkiä on tullut kohdattua, mutta onneksi minulla oli musiikki.

Aloitin kuoroharrastuksen Jyväskylän konservatoriossa ollessani ensimmäisellä luokalla. Äitini, joka on ammatiltaan musiikkipedagogi, liittyi heti Suomeen muutettua paikalliseen sekakuoroon. Tämä inspiroi minut aloittamaan musiikkiharrastuksen. Kuorosta tunsin muutaman samaa koulua kävyiä oppilaita, ja heidän kautta tutustuin muihin kuorolaisiin. Tämä auttoi minua saamaan ystäviä uudessa asuinympäristössä. Tässä kuorossa tapasin myös tärkeän ystäväni, kenen kanssa näemme vieläkin vuosittain.

Yhdeksänvuotiaana aloitin kuoroharrastuksen ohella saksofonin soiton. Kielitaitoni oli kehittynyt paljon koulussa, mutta puheen tuottaminen ei ollut vielä sujuvaa ja sanavarasto oli suppeaa. Nämä seikat vaikeuttivat kavereiden saamista ja luokkalaiset saattoivat sanoa minulle ilkeästi kasvokkain, koska he luulivat, etten ymmärrä heidän puhetta (ja näin jälkikäteen ajateltuna en varmaankaan ymmärtänyt kaikkea mitä minulle sanottiin).  Musiikkiharrastuksessa tätä ei tapahtunut: meillä kaikilla oli käytössä yhteinen kieli nimeltään musiikki. Saksofonin soiton kautta pääsin viettämään aikaa samanhenkisten kavereiden kanssa, enkä ole kokenut olevani ulkopuolinen esimerkiksi orkestereissa.

Peruskoulun jälkeen en lähtenyt opiskelemaan suoraan musiikkia ammattiopistoon, vaan jatkoin lukioon. Vaikka musiikki oli itselleni tärkeä, en vielä silloin harkinnut tehdä siitä tulevaisuuden ammattia. En käynyt musiikkilukiota, vaan kävin perinteisen lukiolinjan Jyväskylän normaalikoulussa. Musiikkiharrastukseni lukio-opintojeni jatkuivat konservatorion opistotasolla, jolloin otin myös sivuaineeksi pianon.

Koulussakin tuli esiinnyttyä soittimen kanssa erilaisissa tilaisuuksissa, kuten mm. joulunäytelmässä susilapsen roolissa.

Lukion toisena vuonna minun yksi sen hetken suurimmista haaveista toteutui: sain tilaisuuden päästä soittamaan Jyväskylä Big Bandin riveihin. Jyväskylä Big Band on paikallinen big band, joka koostuu musiikin korkeakouluopiskelijoista, konservatorion opettajista ja Ilmavoimien Big Bandin soittajista. Kuulin tämän yhtyeen soiton ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä, mistä lähtien minulla on ollut tavoitteena päästä heidän kanssa soittamaan. Soitin big badin riveissä kolme vuotta, jonka aikana sain vankan pohjan sektiosoittoon, tutustuin erilaisiin vaihtoehtoihin musiikkialalla työskentelyyn ja halu opiskella musiikkia ammatikseen kasvoi. Teen vielä silloin tällöin tuurauskeikkoja tässä kokoonpanossa, vaikka en asu enää Jyväskylässä.

Valmistuttuani ylioppilaaksi aloitin musiikin perustutkinnon opinnot Jyväskylän ammattiopistossa. Minulla oli tavoitteena päästä opiskelemaan musiikkia Helsingissä, mutta tiesin, ettei taitoni olleet riittävät vielä silloin. Päätin siis kerryttää kokemusta ja kehittää soittotaitojani vielä pari vuotta, ennen kuin hain pääkaupunkiin opiskelemaan.

Ammattiopistoaikana sain tilaisuuden osallistua kuuden viikon vaihto-opiskelujaksoon kahden muun saman oppilaitoksen musiikinopiskelijoiden kanssa. Tämän kuuden viikon aikana opiskelimme Latvian, Alankomaiden ja Saksan toisen asteen musiikkioppilaitoksissa. Vaihtojakson aikana ymmärsin jälleen kerran, että musiikki todella on kansainvälinen kieli. Vaikka osasimme kommunikoida kohdemaiden kanssasoittajien kanssa englanniksi, vasta soittamisen jälkeen tuntui, että olimme yhtä. Ulkomailla opiskelu avarsi maailmaa, toi uusia näkökulmia musiikin ymmärtämiseen ja soittoon sekä vahvisti halun opiskella lisää musiikkia.

Ammattiopiston jälkeen toiveeni opiskella Helsingissä toteutui saatuani opiskelupaikan Metropolia ammattikorkeakoulusta. Pääaineeni on musiikin esittäminen ja mikäli etenen suunnitelmien mukaisesti, valmistun muusikoksi kahden vuoden päästä. Tulevaisuudentoiveeni työskennellä ammattimuusikkona on selkeytynyt ja tunnen olevani askeleen lähempänä kyseistä tavoitetta kuin ennen näitä opintoja, kiitos koulukavereiden ja opettajien. Helsingissä on paljon kovatasoisia muusikoita, ja uskon heidän kanssa työskentelyn kehittäneen minua eri osa-alueilla. Vietän ensi syksyn opiskelijavaihdossa Riikan musiikkiakatemialla Latviassa, ja sieltä toivon saavani uusia tuttavuuksia ja paljon muusikkouteen liittyviä kokemuksia tulevaisuutta ajatellen.

(c) Onni Pernu

Leave a comment